Under da sea

Heipahei!

Muutama paiva taas mennyt niin etta humina vaan kay korvissa. Koh Taolla ollaan edelleen.

Tosiaan Thaimaahan saavuimme aika lailla viikko sitten. Lento laskeutui Bangkokiin ja tarkoituksena oli suunnata melko pian kohti Koh Taoa. Jo lentokentalla hinnat toivat pienen hymynkareen suunpieleen. Lentokenttahintainen olut oli kalleimmillaan 1,5 euroa. Bangkokin hintatasosta emme kuitenkaan ehtineet sen kummemmin nauttia. Nappasimme nimittain ensin junan pois lentoasemalta, sen jalkeen metron toiselle juna-asemalle ja sielta oli tarkoitus hypata yojunaan kohti Chumphonin satamaa ja lopulta kohti Koh Taoa. Asema oli kuitenkin taynna reppureissaajia matkalla kohti seuraavan paivan full moon partyja Koh Phanganilla, joten junamme olikin jo taynna. Jouduimme turvautumaan matkatoimiston palveluihin ja bookkasimme yobussin Cumphonin satamaan ja siita paatin kohti lopullista kohdetta. Hintaa ei onneksi tullut alyttomasti. Tuktuk-kuski ajoi meidat saman tien jonnekin Khao san roadille, josta bussi lahti jonkin aikaa myohemmin. Paljoa emme siis ehtineet Bangkokia tutkia. Siella oli tosin tulvinut ihan huolella, joten eipa kaupungista varmaan paljoa olisi saanutkaan irti.

Yobussissa sain torkuttua jonkin verran, mutta aika vahiin unet lopulta jaivat. Kuuden aikaan aamulla olimme perilla satamassa ja laiva lahtisi seitsemalta. Bussissa oli lisaksemme yksi suomalainen. Bangkokissa vaihdossa oleva Kaisa oli matkalla kaveriaan morjenstamaan Koh Taolle. Hanen kanssaan tuli juteltua laivaa odotellessa ja laivamatkalla. Perilla Kaisan kaveri Marko olikin vastassa satamassa ja selvisi, etta mies on eraassa sukelluskoulussa duunissa. Saimma muutaman hyvan vinkin lisaksi tarjouksen sukelluskurssista. Hinta oli noin puolet netista katsomiamme halvempi.

Majapaikaksi loytyi rauhallisen oloinen bungalowi about 10 minuutin kavelymatkan paassa rantakadun mestoista. Hintaa yolle tuli 300 bahtia yhteensa, eli alle 4 euroa per naama. Samaisessa bungalowissa majailemme edelleen. Vaikka muualla maassa tulvii ja muutenkin on monsuunikauden mukainen keli, Koh Taolla keli on ollut mita parhain. Lampo on ollut 30 asteen huitteilla joka paiva ja ilma on ollut puolipilvinen. Ensimmaisena paivana emme hirveasti ehtineet. Korjautin kesalla rikki istumani aurinkolasit ja ostin kunnon slaparit, silla umpikengilla ei taalla tee paljoa mieli kayskennella.

Torstaina aloitimme aamun pienella lenkilla. Vaikka herasimme ihan jarkevaan aikaan, oli lampotila jo melko korkealla. Vetta oli toki mukana lenkilla, mutta se loppui kesken jossain vaiheessa kotimatkaa ja loppumatka mentiinkin sitten kavellen. Kampilla kuitenkin sai tankattua lisaa vetta ja viilennyttya muutenkin. Hyva startti paivaan loppujen lopuksi. Suuntasimme rantaa. Eilen olimme tehneet alustavaa hintavertailua sukelluskursseista ja olimme paatyneet Phoenix diversiin, jossa Markokin on toissa. Olimme ilmoittautumassa kurssille, kun paikan toinen suomalaistyontekija Paivi vinkkasi, etta jos aloittaisimme vasta perjantaina paasisimme kurssin puitteissa mukaan n. kerran kuussa tehtavalle Sail Rockin reissulle. Kyseessa on siis koko paivan retki seudun parhaalle sukelluskohteelle. Luonnollisesti siirsimme kurssin aloitusta hieman.

Lounaan jalkeen kavimme morjenstamassa couchsurfing kontaktiamme Briania baarissa, jossa mies tyoskentelee osan paivaa. Juttelimme jonkin aikaa hanen ja vieressamme istuneen jenkkityton Nadian kanssa ja saimme muutaman hyvan vinkin Koh Taon ja jenkkilan suhteen. Yhta naista vinkeista noudattaen kavimme kysymassa snorklauskamoja lainaan Phoenix diversista. Siella ei liiemmin stressattu ja saimmekin kamppeet mukaamme ilman sen kummempia kyselyja tai kuittauksia. Rentoa. Laitteet pistettiin testiin saaren etelaosan poukamissa. Hiekkamatalikosta selvittyamme alkoivat nakymatkin parantua. Koralleja ja kaloja piisasi, ja nakymat olivat hyvat.

Nalkahan siina snorklatessa tuli, ja pysahdyimme paluumatkalla grillibuffettiin, jossa ruuat sai grillailla poytaan tuodussa pikkugrillissa itse. Tarjolla oli myos salaatteja joka lahtoon, hedelmia, sushia ja vaikka mita muuta kivaa. Alle viidella eurolla selvittiin tastakin ja eipa ollut loppuiltana nalka.

Perjantaina alkoi sukelluskurssi. Aamu alkoi mahtavalla pannariaamiaisella katukojusta ja fiilis oli kohdallaan. Ensimmaisena paivana kaytiin vain kurssin sisaltoa lapia ja katsottiin hieman videoita. Kurssilla oli meidan lisaksemme ruotsalaiset Mimmi ja Adam, saksalainen nuori kaveri Alex seka pari israelilaista.

Lauantaina sitten paastiin jo hengittelemaan veden alla. Aamupaivasta oli viela hieman teoriaa, mutta iltapaivasta kasailtiin kamppeet ja suunnattiin altaalle treenaamaan tekniikoita. N. tunnin treenailun jalkeen hommat sujuivat jo niin hyvin, etta paasimme paketoimaan paivan. Jannaa puuhaa. Kello kavi tuossa kohtaa noin neljaa.

Olimme aamulla vieneet pyykit pestavaksi ja niiden noutoa odotellessa kavimme oluella eraassa rantapaikassa. Paasimme seurailemaan aitiopaikalta erittain komeaa auringonlaskua. Tuli ihan lomafiilis. Kavimme syomassa ja suuntasimme kampille tekemaan kurssin kotitehtavia. Uni tuli nopeasti, kun sen aika oli.

Kurssin kolmantena paivana katselimme jalleen hieman videoita aamusta ja puolenpaivan jalkeen suuntasimme koulun raikean pinkilla paatilla kohti ensimmaisia sukelluksia oikeissa kohteissa. Ensimmaisena suuntasimme Japanese Garden nimiselle saitille, jossa laskeuduimme 12 metriin. Teimme muutamat koesuoritukset mm. maskin tyhjentamisesta ja regulaattorin ("happiletkun") paikantamisesta ja palauttamisesta jos se vaikka suusta paasisi jossain valissa hukkumaan. Suoritusten jalkeen ladimme katselemaan maisemia. Huhhuh etta on siistia puuhaa! Ei touhu nyt varsinaisesti tajuntaa rajayta tai tarjoa adrenaliiniaddikteille erityista riemua, mutta uuden elementin valloittaminen on todella kiehtovaa puuhaa. Paivan toisella sukelluksella keskityimme lahinna maisemien katseluun. Kivaa oli.

Illalla kavimme Markuksen, Adamin, Mimmin ja Alexin kanssa pelailemassa minigolfia. Kentta oli varsin monipuolinen ja jopa ihan hyvin hoidettu. Esteita oli moneen lahtoon ja mielikuvitustakin oli radoissa kaytetty. Markuksen kanssa mentiin tasatahtia pitkaan, mutta lopulta voitin sentaan turvallisella 12 lyonnin marginaalilla. Yhtaan holaria en kuitenkaan onnistunut tekemaan. Oli mainio paiva ja ilta kaikkiaan.

Eilen maanantaina oli sitten vuorossa odotettu Sail Rockin reissu. Kello soi 6.30 ja seitseman jalkeen olimme Phoenix diversin naapurissa aamiaista odottelemassa. Paitsi etta aamiaispaikka, jonka pitaisi aueta seitsemalta aukesi hitaasti lopulta klo 7.40, kun koululla pitaisi olla 7.50. Ehdin kuitenkin lopulta lapioida myslit ja jugurtit naamariin.

Reissulle oli lahdossa useampi kymmenen henkea ja tunnelma oli aamusta asti rento. Ajelimme long tail boatilla jalleen pinkille paatille ja aloitimme matkan kohti Sail Rockia. Puolen tunnin matkanteon jalkeen teimme pysahdyksen Southwest pinnacle saitille, jossa teimme paivan ensimmaisen sukelluksen. Teimme viela laskeutumisen yhteydessa pari testisuoritusta. Vietimme seuraavan puolituntisen 18 metrin syvyydessa riuttoja tutkien. Hienoa puuhaa jalleen.

Ekan sukelluksen jalkeen matkustimme puolisentoista tuntia lopulliseen maaranpaahamme. Keli oli hyva ja matka kului niita naita jutellen ja lepaillen. Tarjolla oli myos hedelmia ja virvokkeita, joten nalkakaan ei viela paassyt yllattamaan. Sail rockin lahestyessa pidimme jalleen kouluttajamme Klausin kanssa lyhyen sukkellusbriefingin ja lahdimme laittamaan kamoja paalle. Perilla kamojen tarkistus sukelluskaverin kanssa ja sitten ei muuta kuin molskis. Sail Rock on meresta yksikseen torrottava luoto, jonka kohdalla syvyytta on nelisenkymmenta metria. Kurssin puitteissa saimme kuitenkin laskeutua vain 18 metriin. Taisimme puolivahingossa kuitenkin kayda n. 20 metrissa. Pinnan alla oli monenlaista elamaa ja joidenkin ryhman jasenien aiheuttamasta pienesta saadosta huolimatta sukellus meni hyvin.

Taman jalkeen oli tarjolla loistavaa ruokaa, ja ruokahalukin oli siina vaiheessa jo kohdallaan. Osalle porukasta kyseessa oli ollut paivan viimeinen sukellus ja oluita alettiin kaivella mukaan varatuista kylmalaukuista. Markuksen kanssa paasimme kuitenkin viela tekemaan Markon kanssa yhden extrasukelluksen. Ruuhka pinnan alla oli hellittanyt ja olimme lahdossa kolmestaan, joten olosuhteet olivat hyvat.

Tama olikin ehdottomasta kurssin paras sukellus. Fiilis oli paljon rennompi, kun ymparilla ei ollut niin paljoa porukkaa. Naimme mm. suuren meduusan ja suuren ympyraa kiertavan kalaparven, joita olin aiemmin ihaillut vain telkkarin luonto-ohjelmista. Sukelsimme myos "savupiippuun" eli onkaloon, jonka toinen suuaukko on yhdeksassa ja toinen 21 metrissa. Hieno setti kerrassaan.

Lopulta oli itsekin aika pakata sukelluskamat silta paivalta, korkata mukaan varatut oluet ja liittya iloiseen joukkoon. Tunnelma oli loistava. Hymy paistoi lahes joka naamalla, iltapaivan aurinko paistoi ja leppoisa musa soi pienesta matkamankasta. Porukkaa hyppi ylakannelta mereen (mina ja markus mukaanlukien) ja pidettiin hauskaa. Kotimatka sujui samoissa tunnelmissa, joskin enaa ei paljoa kannattanut hyppia kyydista.

Rantautumisen jalkeen kavimme kampilla virkistaytymassa ja toteamassa, etta olimme molemmat karayttaneet ihomme melko tehokkaasti paivan aikana. Palasimme porukkaan hieman myohemmin, mutta bilemeininkia ei vasyneesta miehesta enaa irronnut. Kavimme Markuksen, Adamin ja Mimmin kanssa istumassa iltaa eraassa raflassa. Vasy alkoi hiipia puseroon ja lopulta suuntasimme takaisin kampille, lotrasimme puoli pulloa after sunia. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odotella, joskin palanut iho verotti sen laatua hieman.

Tanaan kavimme tekemassa kurssin kirjallisen loppukokeen ja katsomassa eilen kuvattua reissuvideota. Ilmoittauduimme myos jatkokurssille. Tulevat pari paivaa kuluvat siis edelleen sukelluksen merkeissa. Syvyytta lisataan 30 metriin asti ja lisaksi paasemme sukeltamaan laivan hylkyyn seka tekemaan yosukelluksen.

Ensi viikon keskiviikkona lahtee lento Bangkokista kohti Aucklandia. Reissu on alkanut hienoissa merkeissa. Toivottavasti jatko sujuu yhta mukavasti ja duunia loytyy Uudesta-Seelannista.

Eteenpain.

-Joonas

P.S. Kuvia loytyy edelleen samasta osoitteesta, eli http://maailmanympari.kuvat.fi/