Advanced Adventurer

Hellurei.

Terveisia Aucklandista. Nyt on saavutettu maailman toinen laita, ja taalla nayttaa mukavan kotoisalta. Autot ajelee tien vasenta laitaa ja ihmiset hopisee Lontoon kielta, mut muuten nayttaa kovin suomalaiselta. En valita. Tuntuu ihan mukavalta :) Tassa kirjoituksessa kertoilen loppuaikojen meiningista Koh Taolla seka lisaa vedenalaisesta maailmasta. Muuta stooria tulossa myohemmin.


AA-kerho

Advanced Adventurer sukelluskurssi oli mahtava kokemus. Ryhma oli pienempi ja osaavampi ja paasimme kikkailemaan kaikkea mukavaa veden alla. Kurssilla oli Markus, Mimmi, Adam ja mina. Valitsimme kurssin sisalloksi yo-, hylky- ja syvasukellukset seka "perfect buoyancy" nimella kulkevan setin. Navigaatiosukellus ja sukellustietokoneiden kaytto kuuluivat kurssiin joka tapauksessa.

Alussa kavimme oppitunnilla lapi perusteita lahinna syvasukelluksesta ja siita miten kroppa kayttaytyy syvempiin vesiin mentaessa. Taman jalkeen kurssi oli aika lailla pelkkaa sukeltamista. Ensimmaisena sukelluspaivana kavimme tekemassa perfect buoyancyn ja navigaation. PB:n tarkoituksena oli kehittaa oman kelluvuuden hallintaa ja kikkailla hieman varusteiden kanssa. Kelluvuutta voidaan hallita hengityksella ja saatamalla ilman maaraa BCD:ssa (buoyancy controlling device) joka siis on eraanlainen saadettava kelluntaliivi. Veimme veden alle n. 1m x 1m kehikon, joka viritettiin pohjan tuntumaan naruilla ja painoilla. Uimme aukosta lapi eri tavoin ja harjoittelimme staattista "kelluntaa" eri asennoissa. Yllattavan haastavaa puuhaa. Lisaksi testailimme eri varusteiden irroittamista kesken sukelluksen. Viimeisena temppuna oli jattaa koko varusteliivi (BCD ja happipullo) lojumaan pohjaan ja kayda sukeltamassa kehikon lapi ilman laitteita. Hieman kuumotti jattaa happilaitteet taakse 12 metrin syvyydessa, mutta hyvin se meni :) Navigaatiosukellus oli paivan toinen sukellus. Siita ei jaanyt erityisen paljoa kerrottavaa, kayttelimme kompassia veden alla ja suunnistimme hieman. Saitti ei ollut erityisen mielenkiintoinen, mutta pari uutta otusta nakyi kuitenkin.

Seuraavan paivan epistola olikin jo huomattavasti mielenkiintoisempi. Aamuseitsemalta lahdimme ajelemaan kohti paivan ensimmaista kohdetta. Chumphon Pinnaclella oli luvassa syvasukellus 30 metriin. Tarkoituksena totutella uuteen syvyyteen ja katsoa iskeeko typpinarkoosi johonkuhun. Laskeuduimme about 30 metriin ja pelailimme KPS:a ja teimme pari muuta testia. Markus havisi syvanmeren KPS skabamme erin 3-2. Kukaan ei osoittanut narkoosin merkkeja, tylsaa. Itse saitti sen sijaan oli mahtava. Kaytimme syvyyskokeilun jalkeen suurimman osan aikaa sita tutkien. Huikeita nakymia, kaloja joka puolella ja ylipaataan vaihtelevuutta ja elamaa piisasi. Hienoin sukelluskokemus so far.

Taman jalkeen suuntasimme lahemmas kotisaarta hylkysukelluksen pariin. Saaren edustalla on pienehkon modernin sotalaivan hylky, joka oli kohteemme. Hylky sijaitsee reilussa 20 metrissa, joten hirvean kauaa siella ei pysty viihtymaan (ilma kuluu nopeammin kroppa ei tykkaa pitkista ajoista syvalla). Tutkittavaa kuitenkin piisasi. Kannella olevan tykin suuntausmekanismi oli viela toimintakunnossa, vaikka laiva muuten alkoi olla jo levan peitossa. Sisalla oli mielenkiintoista ja ahdasta. Pienti ahdistus iski ahtaimmissa paikoissa ja ilma kuluikin hieman normaalitahtiani nopeammin. Ulkopuolelta laivaa tutkittaessa oli rennompaa. Sain maskini tayteen vetta kun nain mita kouluttajamme Claus puuhasi ulkoseinan aaressa. Mies vahvisti rutiininomaisin elkein seinan levakerrokseen raaputettua "KEITH EATS ASS" -tekstia.

Paivalla tuli torkuttua hieman ja otettua rennosti. Illalla kuuden korvilla lahdimme kohti yosukellusta. Veden alla on aika eri meininki, kun aurinko painuu mailleen. Saalistajilla on ruoka-aika ja muutenkin liikkeella ovat eri elukat. Sukelsimme kaytannossa taysin taskulamppujen valossa. Hienoimpina nakyina oli nukkuvat Triggerfishit seka koloistaan ulos uskaltautuneet rauskut ja nainpa myos jattibarracudan nappaavan pahaa aavistamattoman saaliinsa. Erittain hieno kokemus tamakin. Tunnelma oli kohdallaan pimeissa vedenalaisissa maisemissa.

Koululla oli taysi meininki paalla kun palasimme mestoille. Muutama divemaster valmistui ja oli lahdossa pois. Luvassa oli siis isot bileet. Paatimme liittya seuraan ja juhlia omaakin valmistumistamme hieman. Uudet divemasterit vihittiin mielenkiintoisin menoin. Luvassa oli viimeinen testi: snorkel test. Kokelaille laitettiin pimeaksi teipatut sukelluslasit naamalle. Laseissa kiinni olevasta snorkkelista oli viritetty beer bong. Kukin valmistuva sai vuorollaan nauttia snorkkelin kautta pienen amparillisen kouluttajien vasaamia juomasekoituksia. Mielenkiintoiseksi homman teki se, etta koska lasit peittavat myos nenan, ei juoja saanut henkea ennen kuin snorkkeli oli tyhja. Tyly laji. Suoritukset olivat vaihtelevia. Ilta jatkui muutaman amparin ja drinkin merkeissa ja meininki oli loistava. Rannalla pyori komea tulishow, porukkaa oli paljon ja musa pauhasi. Kolmen korvilla luovutin itse. Markus taisi jatkaa aamuun asti.

Kurssin jalkeen oli hieman tyhja olo. Sukelluksen parissa aika oli kulunut hienosti ja uusia kokemuksia oli tullut joka paiva. Nyt piti keksia muuta tekemista. Puuhailuja rajoitti hieman Koh Taon viimein tavoittaneet sadepilvet. Viimeiset paivat Koh Taolla kuluivat aika leppoisasti. Tuli lueskeltua kirjaa, kuunneltua musaa ja kaveltya ympariinsa. Sunnuntaina tuli kaytya myos pieni kiipeilyrupeama saaren toiseksi korkeimmalle kohdalle. Slaparit osoittautuivat varsin pateviksi kengiksi vaikeammassakin maastossa (oli mulla ihan kunnon kengatkin mukana varulta), ja jalat sai varsin tehokkaasti jumiin.

Maanantaina oli aika sanoa hyvastit Koh Taolle ja suunnata kohti Bangkokia. Tarkoituksena oli lepuutella rauhassa paivan verran ennen pitkaa matkustusrupeamaa kohti Uutta-Seelantia. Tulvatilanteesta ei myoskaan ollut erityista tietoa. Visiitista tuli lopulta lahes taysin suunnitelmasta poikkeava ja varsin mielenkiintoinen...

Lisaa tarinaa samalla reissublogikanavalla samaan sattumanvaraiseen aikaan. Keep reading.

For now, moro!

-J