Noniin, takaisin linjoilla. Eikohan tassa ole pidetty ihmisia riittavan pitkaan jannityksessa Bangkokin tapahtumien suhteen.
Koh Taolta lahdimme maanantaina 24. paiva viime kuuta. Reilu pari viikkoa mukavaa oleilua takana ja luvassa jalleen reissufiilista ja paljon istumista. Hyppasimme paivalla laivaan kohti mannerta ja Chumponia (taman kylan nimesta on tullut vastaan ainakin nelja eri versiota. Mennaan talla). Laivamatkalla iski jalleen mukavan vapautunut reissufiilis, kun merituuli puhalteli, aurinko paistoi ja korvissa soi leppoisa musa.
Chumponissa odottelimme bussia kolmisen tuntia. Yon aikana oli siis tarkoitus selvita Bangkokiin. Bussi saapui illan pimennyttya ja hyppasimme kyytiin. Bussi oli melko taynna ja itse hyppasin sisaan viimeisten joukossa. Tavallisia paikkoja ei ollut enaa jaljella, joten paasimme parin muun tyypin kanssa etuosan "VIP-tilaan", josta tuli kovasti mieleen kaskelotin etukajuutta. Alkumatkasta katsoimme Jackass 3D -leffan 2D:na, ja siita eteenpain matka oli katkonaista torkkumista.
Perilla olimme aamuviiden aikaan. Marko oli vihjannut kohtuuhintaisesta hotellista kaukana Khao San roadilta, ja otimme siis suunnaksi white palacen. Taksikuskeja parveili bussin oven edessa niin ettei meinannut ulos paasta. Hirvea kuumotus paalla. Vasyneilta matkalaisilta saa revittya hyvaa ylihintaa. En erityisemmin pida turistien kusettajista, joten halusin menna syrjempaan, kerailla itseni kasaan ja napata kyydin kohtuuhintaan. Markus oli toista mielta ja sai lopulta tahtonsa lapi. Paadyimme maksamaan 400 bahtia (10e) matkasta, joka normaalisti maksaa about satasen.
Hotellille saavuimme auringon kiivetessa taivaalle ja kyselimme huonetta. Hotelli oli oikein asiallisen ja siistin oloinen. Tilaa loytyi. 2 hengen huoneelle tuli hintaa 1250 bahtia, eli vajaa kolme kymppia yhteensa. Hotellihenkilokunta oli reilua vakea ja paasti meidat torkkumaan huoneeseen heti, vaikka maksoimmekin vain yhdesta yosta. Tuli torkuttua n. aamukymmeneen asti. Teki todella hyvaa. Bussimatkalla nain unia bussilla matkustamisesta ja hotellissa nain unta hotellissa asumisesta. Mielikuvitus kohdallaan?
Paivalla kiertelimme jalkamiehina lahiseutuja. Vasymys painoi hieman eika tullut puuhattua mitaan sen kummempaa, vaikka useampi tunti oltiinkin liikkeella. Eraaseen puistoon etsimme sisaankayntia. Puistoa ymparoi korkea, piikkilangalla paallystetty muuri. Lopulta selvisi, etta alue on eksklusiivisen golfklubin kentta keskella kaupunkia. Ei varmaankaan jarin halpaa lystia. Lopulta paadyimme toiseen puistoon chillailemaan joksikin aikaa ja lepuuttamaan vasyneita jalkoja. Markus kiipesi jaatelon sisaan.
Nappasimme tuktukin takaisin hotellille ja rehellinen puutumus painoi paalle. Tovin lepuuttelun jalkeen bongasimme, kuinka taivaanrannasta lahestyi huikean tumma ja raskas sadepilvi. Pilvi oli melkein hotellin paalla, kun nappasimme minibaarista oluet mukaan ja suuntasimme kattoterrassille altaan aarelle seuraamaan luonnon naytosta. Tasta eteenpain ilta menikin omalla painollaan ja mielenkiintoiseen suuntaan.
Katolla olikin jo melko taytta. Kattoterassin ainoan pienen katoksen taytti viisihenkinen Sri Lankalainen miesseurue, jotka iloisesti nauttivat paikallista ja vahemman paikallista pikaruokaa seka black labelia. Tutustuimme nopeasti, vaikka nimien muistaminen olikin melko hankalaa. Joukosta loytyi ainakin Mahesh ja Roshan, ja muut nimet olivat melko samansuuntaisia. Herrat tarjosivat hovelisti ruokaa ja juomaa, ja viski maistuikin oikein mukavalta pitkasta aikaa. Armoton sadekuuro pyyhki yli ja n. 100m paassa oleva kerrostalo katosi taysin harmaan verhon taakse. Hieman kotisuomen kevatsateita kovempi kuuro oli se.
Kuuron vaistyttya jatkoimme juttua Sri Lankalaisten kanssa. Herrat olivat yhdistetylla huvi- ja liikematkalla. Heilla oli kuulemma tuottoisa vaatebisnes kotosalla ja tekivat kauppaa myos Thaimaan paassa. Noin puolen tunnin jutustelun jalkeen tuli jo tarjous, etta jos Sri Lankaan joskus matkustamme, niin ei tarvitse pakata mitaan mukaan, vaan vaatteet, majoitus, ruuat ja kaikki muutkin olisi hoidettu. Vieraanvaraista porukkaa. Joku saattaa tassa kohtaa pitaa meininkia vahintaankin epailyttavana, mutta seurue oli mita mainiointa vakea, enka bongannut mitaan piilotettuja motiiveja missaan kohtaa. Herrat olivat myohemmin lahdossa yokerhoon, vaikka tiistai olikin, ja kutsuivat meidat mukaan. Kuluista ei kuulemma tarvitsisi huolehtia. Paadyimme siistiin valintaan ja lupauduimme lahtemaan. Ilta oli viela nuori, joten paadyimme kaymaan syomassa lahiravintolassa ja lepailemaan viela hetken ennen lahtoa. Telkkarista sattui tulemaan snookeria, joka sopi ruuan sulatteluun ja puutumukseen kuin nena paahan.
Yhdentoista korvilla huoneen puhelin soi ja oli aika lahtea. Tapasimme muun porukan aulassa. Ahtauduimme 6 hengen porukalla yhteen normaalikokoiseen taksiin, joka oli mielenkiintoinen veto loppuillan rahankulutukseen nahden. Kymmenen minuutin matkan jalkeen olimme Novotel hotellin edessa. Suuntasimme sisaan ja alakertaan, josta hotellin yokerho loytyi. Seurueen vanhin ja rahapuolesta vastaava morjensti turvamiehille tuttavallisesti ja kavelimme sisaan. Ristimme Markuksen kanssa miehen illan aikana Sedaksi (as in isan veli).
Paikka oli sanalla sanoen classy. Useita tiskeja, siisti valaistus, hyvat DJ:t ja soundi ylipaataan, iso esiintymislava ja paljon yksin paikalle tulleita hotteja about 30v. naisia. Viimeksi mainittu pisti erityisesti silmaan, silla edelleenkin kyseessa oli tiistai-ilta. Kavelimme poytaan suoraan esiintymislavan eteen ja Seta teki tilauksen. Poytaan tuli hetken paasta amparillinen popcornia, pullo black labelia, jaita, pino laseja ja kolme kannua eri lantrinkeja. Lasin tyhjennyttya henkilokunta tuli valittomasti poytaan vasaamaan uuden drinkin. Suurin osa porukasta, mina mukaanlukien, nautti rehellista viskikolaa.
DJ:t hiljenivat ja lavalla aloitti bandi. Kyseessa oli melko iso bandi taustalaulajineen ja tanssijoineen. Solisti vaihtui biisin mukana. Bandi veti enimmakseen hittikamaa uudelleensovitettuna, mutta vetikin sitten niin hyvin, etta oli ilo kuunnella. Kovia muusikoita kaikki. Varsinkin kitaristia oli ilo seurata. Mies veti hillitysti enimman aikaa, ja kun soolon aika tuli niin sitten kanssa sooloiltiin. Seurueen muut jasenet alkoivat tuoda poytaan tyttoja, ja kun illan mittaan tytot alkoivat kayda tuttavallisemmiksi ja vaihtua melko tiuhaan, varmistui jo aiemmin epailty pelin henki. Maksullisia seuralaisiahan naiset olivat ja paikka oli isojen miesten egonhivelypalvelu. Biljardipoytien pussitkin olivat niin suuret, etta keskinkertaisinkin sohija nayttaa biljardihailta.
Sri Lankan pojat yrittivat kovasti esitella tyttoja minulle ja Markukselle ja saada meita tanssittamaan neitosia, mutta sattuneesta syysta ei motivaatiota kyseiseen toimintaan erityisemmin ollut. Hieman piti tasapainoilla, silla en kuitenkaan halunnut olla epakohtelias isantiamme kohtaan. Ilta eteni juomien ja musiikin merkeissa. Bandi pelasti paljon. Juomapuolenkin kanssa tuli oltua varovainen, silla seuraavana paivana oli edessa paljon lentokoneessa istumista, joka ei tunnetusti ole parhaasta paasta kokemuksia darrassa.
Ilta eteni tata rataa jokusen tunnin ja lopulta kahden korvilla valahti valomerkki. Bandi lopetteli ja suuntasimme pikkuhiljaa ulos ja taksiin kohti hotellia. Hotellilla pieni vesitankkaus ja unta kuulaan. Neljan tunnin unien jalkeen hotelliaamiaiselle. Munat ja pekoni maistuivat kaiken riisi- ja nuudelipohjaisen ruuan jalkeen oikein mainiolta. Pakkasin kamani ja torkuin viela tunnin verran. Tuktuk juna-asemalle ja sielta lentokentalle. Perilla olimme tasan 2 tuntia ennen lennon lahtoa.
Lepuuttelupaivastamme tuli siis varsin vaiherikas. Parhaita reissusattumuksia so far :)
Talla hetkella majailen Greymouthissa Uuden-Seelannin etelasaaren lansirannikolla. Kertoilen enemman meiningeista taalla seuraavassa postissa, jonka toivon mukaan saan naputeltua pian.
'Till then.
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti