Uuden-Seelannin elamaa part 1 - Auckland

Morjensta taasen.

Nyt on tullut melkein 2 kuukautta vietettya Uuden-Seelannin maisemissa, joten taitaa olla taas korkea aika paivitella tannekin jotain. Mitaan maata mullistavaa ei ole ehtinyt tapahtua, mutta jotain kertomisen arvoista kuitenkin.

Matka Bangkokista Aucklandiin oli jalleen pitka rupeama. Ensin kolme tuntia ja risat istumista Hong Kongiin ja sitten viela yli kymmenen tuntia Aucklandiin. Pitka lento meni tutulla kaavalla. Pari leffaa, unta pienissa patkissa ja lopussa erittain puutuneet jalat. Uuden-Seelannin viranomaiset tarkastelivat passit ja viisumit ja tullivirkailijat halusivat nahda repussa olleet kenkani, etten vain toisi liikaa vieraan maan maaperaa mukanani.

Lentokentalta ulos kavellessa tuli oikein kotoisa olo. Ilma oli raikasta ja viileaa ja ymparisto naytti kovin tutunlaiselta. Thaimaan kuumuuden ja kosteuden jalkeen muutos oli oikein tervetullut. Hyppasimme lentokenttabussiin ja ajelimme Aucklandin keskustaan. Miljoonakaupunkihan tuo paperilla on, mutta lahinna laajuudestaan johtuen. Pinta-alaltaan kaupunki on luokkaa Helsinki, Vantaa ja Espoo yhdistettyna ja vakimaara sen mukaan. Itse keskusta-alue osoittautui yllattavan pieneksi.

Hetken palloilun jalkeen tapasimme Markuksen kaverin Emilian, joka oli asustellut Uudessa-Seelannissa puolisentoista vuotta. Saimme kasapain hyvia vinkkeja. Reissuvarusteista puhuttaessa mainitsin, etta purkkiruokaa varten pitaa hommata aseet jostakin. Emilia kaivoi repustaan haarukan ja totesi vain: "Saat tan". Ei voinut olla hymyilematta :)

Emilia bunkkasi keskustan laitamilla samassa kampassa hostiveljensa kanssa. Olimme viela alkuillasta yopaikkaa vailla, ja Emppu yllatti positiivisesti jarjestamalla meille lattiapaikat kampastaan. Budjetin puolesta jarjestely passasi paremmin kuin hyvin. Suunnitelmana oli jatkaa pikaisesti matkaa etelasaarelle tyonhakuun, ja loysinkin kimppakyytisivulta tyypin, joka oli seuraavana paivana lahdossa ajamaan etelaan Wellingtonia kohti. Saimme sovittua kyydin ja kaikki oli mallillaan. Rehellinen reissufiilis jalleen.

15 tunnin younet lattialla tulivat selvastikin tarpeeseen. Iltapaivaan asti nukkumisesta johtuen paivasta tuli kuitenkin melko lyhyt. "Aamupala" naamariin, kamat reppuun ja ulos. Ensimmaisena tehtavan oli etsia pesula. Sopiva itsepalelulaitos loytyikin matkan varrelta ja jatimme kamppeet pyorimaan koneeseen mennaksemme itse tapaamaan illan kuljettajaamme Xiaoa. Tapaamisen tarkoituksena oli lahinna koeistua miehen auto, silla se oli kuulemma erittain pieni. Laheisesta parkkihallista loytyikin pieni kiinalaisvalmisteinen tilaihme. Mahduimme kuitenkin kaikki iloisesti kyytiin, joten sovimme lahtevamme ajamaan yon selkaan samana iltana.

Palailimme pesulaan, jossa Emppu oli ystavallisesti siirtanyt kamppeemme kuivausrumpuun pyorimaan. T-paidat tulivat kivasti ulos pari senttia alkuperaista lyhyempina, mutta sain ne venyteltya jotakuinkin normaaliin kokoonsa. Ei viela ollut aivan napapaitakeli. Kavimme nettikahvilassa pyorahtamassa ja myohemmin ottamassa ensituntuman paikalliseen olutkulttuuriin. Hyva palvelu oli pubissa. Hanaoluita sai maistella ennen tilaamista, kaikki kun olivat uusia tuttavuuksia. Lyhyen testikierroksen jalkeen tilasin tuopillisen Monteith'sin black beeria, joka oli lajissaan oikein mukava kokemus.

Yhdeksan korvilla lahdimme kavelemaan takaisin kampille pain. Matkalta oli tarkoitus ostaa evasta, mutta kun sopivaa kauppaa ei tuntunut loytyvan, paadyimme nappaamaan evaat subwaysta. Hieman ennen kymmenta juuri saapuessamme kampille sain viestin. Xiao totesi, etta kyyti on peruttu. Mies oli menossa tapaamaan kaveriaan Wellingtoniin, mutta kaveripa ei paassytkaan paikalle, jolloin ei Xiaollakaan ollut syyta lahtea matkaan. Siispa takaisin suunnittelupoydan aareen.

Saimme onneksi jaada toiseksikin yoksi. Illalla kavimme viela lapi kimppakyytisivuja, mutta tuloksetta. Lopulta paadyimme ostamaan bussiliput seuraavalle paivalle. Onneksi hintaa ei pitkasta matkasta huolimatta tullut paljoa. 35 dollaria eli parisenkymmenta euroa useamman sadan kilometrin patkasta tuntui oikein kohtuulliselta Suomen hintoihin verraten.

Lauantaina tuli herattya ihmisten aikaan. Vajensimme aamusella jalleen Emilian kaurahiutalevarantoa hieman. Aamiaisen jalkeen lahdimme Markuksen ja Empun kanssa keskustaa kohti. Matkalla kavimme supermarketissa ostamassa hieman evasta ja samalla sain tehtya hieman tutkimusta paikallisesta hintatasosta. Aika lailla Suomen hinnoissa taalla tuntuvat evaat olevan. Tietty valikoimista puuttuu kaikki olennainen kuten rahka ja ruisleipa. Siirryimme satama-alueelle ja istahdimme aurinkoon evaita syomaan.

Evastelyn jalkeen suuntasimme Aucklandin maratonin tapahtuma-alueelle noutamaan Empun osallistujapaketin. Itse juoksu olisi seuraavana paivana. Paikalla oli paalla mukava kuhina. Pakettia ei kuitenkaan tarvinnut kauaa jonotella ja paikka oli muutenkin melko nopeasti tutkittu. Lahtiessa jaimme alueen laitamille nauttimaan auringosta. Tuoreen prepaid-liittymani toimivuuskin tuli testattua kun Joel soitteli pohoissaarelta. Joel on tyttoystavansa kanssa samantyyppisella reissulla ja majailee myoskin Uudessa-Seelannissa jokusen kuukauden. Mukava oli kuulla kaverin kuulumisia :)

Emilia lahti omille teilleen ja suuntasimme markuksen kanssa marketin kautta kampille. Loppuiltapaiva meni kamoja kasatessa, kokatessa ja syodessa. Viela evaat mukaan, kiitokset ja hyvastit ja asemaa kohti. Hetken odottelun jalkeen paasimme auton kyytiin. Liikkelle lahdettaessa kuski piti 10 minuutin uhkailusaarnan siita, kuinka meteloiva tai alkoholia nauttiva matkustaja peruu oman lippunsa ja jaa tien varteen ja kuinka oykkarit hoitaa poliisi. Litania jatkui kertomukseen miehesta joka ei totellut ja pistettiin lopulta seka kasi- etta jalkarautoihin ja raahattiin poliisiautoon jne. Sama toistui joka kerta kun uusia matkustajia nousi kyytiin. Kuski nautti selvastikin taysin rinnoin siita vahaisesta auktoriteetista, jota hanelle oli viran puolesta suotu. Lopulta auto kuitenkin hiljeni ja sain jopa kunnolla nukutuksi jokusen tunnin matkalla.

Wellingtoniin saavuimme sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan. Pikavisiitti venahti jalleen hieman mukavista sattumuksista johtuen, mutta siita lisaa ensi kerralla.

Until then, heipahei!

-J

One night in Bangkok

Noniin, takaisin linjoilla. Eikohan tassa ole pidetty ihmisia riittavan pitkaan jannityksessa Bangkokin tapahtumien suhteen.

Koh Taolta lahdimme maanantaina 24. paiva viime kuuta. Reilu pari viikkoa mukavaa oleilua takana ja luvassa jalleen reissufiilista ja paljon istumista. Hyppasimme paivalla laivaan kohti mannerta ja Chumponia (taman kylan nimesta on tullut vastaan ainakin nelja eri versiota. Mennaan talla). Laivamatkalla iski jalleen mukavan vapautunut reissufiilis, kun merituuli puhalteli, aurinko paistoi ja korvissa soi leppoisa musa.

Chumponissa odottelimme bussia kolmisen tuntia. Yon aikana oli siis tarkoitus selvita Bangkokiin. Bussi saapui illan pimennyttya ja hyppasimme kyytiin. Bussi oli melko taynna ja itse hyppasin sisaan viimeisten joukossa. Tavallisia paikkoja ei ollut enaa jaljella, joten paasimme parin muun tyypin kanssa etuosan "VIP-tilaan", josta tuli kovasti mieleen kaskelotin etukajuutta. Alkumatkasta katsoimme Jackass 3D -leffan 2D:na, ja siita eteenpain matka oli katkonaista torkkumista.

Perilla olimme aamuviiden aikaan. Marko oli vihjannut kohtuuhintaisesta hotellista kaukana Khao San roadilta, ja otimme siis suunnaksi white palacen. Taksikuskeja parveili bussin oven edessa niin ettei meinannut ulos paasta. Hirvea kuumotus paalla. Vasyneilta matkalaisilta saa revittya hyvaa ylihintaa. En erityisemmin pida turistien kusettajista, joten halusin menna syrjempaan, kerailla itseni kasaan ja napata kyydin kohtuuhintaan. Markus oli toista mielta ja sai lopulta tahtonsa lapi. Paadyimme maksamaan 400 bahtia (10e) matkasta, joka normaalisti maksaa about satasen.

Hotellille saavuimme auringon kiivetessa taivaalle ja kyselimme huonetta. Hotelli oli oikein asiallisen ja siistin oloinen. Tilaa loytyi. 2 hengen huoneelle tuli hintaa 1250 bahtia, eli vajaa kolme kymppia yhteensa. Hotellihenkilokunta oli reilua vakea ja paasti meidat torkkumaan huoneeseen heti, vaikka maksoimmekin vain yhdesta yosta. Tuli torkuttua n. aamukymmeneen asti. Teki todella hyvaa. Bussimatkalla nain unia bussilla matkustamisesta ja hotellissa nain unta hotellissa asumisesta. Mielikuvitus kohdallaan?

Paivalla kiertelimme jalkamiehina lahiseutuja. Vasymys painoi hieman eika tullut puuhattua mitaan sen kummempaa, vaikka useampi tunti oltiinkin liikkeella. Eraaseen puistoon etsimme sisaankayntia. Puistoa ymparoi korkea, piikkilangalla paallystetty muuri. Lopulta selvisi, etta alue on eksklusiivisen golfklubin kentta keskella kaupunkia. Ei varmaankaan jarin halpaa lystia. Lopulta paadyimme toiseen puistoon chillailemaan joksikin aikaa ja lepuuttamaan vasyneita jalkoja. Markus kiipesi jaatelon sisaan.

Nappasimme tuktukin takaisin hotellille ja rehellinen puutumus painoi paalle. Tovin lepuuttelun jalkeen bongasimme, kuinka taivaanrannasta lahestyi huikean tumma ja raskas sadepilvi. Pilvi oli melkein hotellin paalla, kun nappasimme minibaarista oluet mukaan ja suuntasimme kattoterrassille altaan aarelle seuraamaan luonnon naytosta. Tasta eteenpain ilta menikin omalla painollaan ja mielenkiintoiseen suuntaan.

Katolla olikin jo melko taytta. Kattoterassin ainoan pienen katoksen taytti viisihenkinen Sri Lankalainen miesseurue, jotka iloisesti nauttivat paikallista ja vahemman paikallista pikaruokaa seka black labelia. Tutustuimme nopeasti, vaikka nimien muistaminen olikin melko hankalaa. Joukosta loytyi ainakin Mahesh ja Roshan, ja muut nimet olivat melko samansuuntaisia. Herrat tarjosivat hovelisti ruokaa ja juomaa, ja viski maistuikin oikein mukavalta pitkasta aikaa. Armoton sadekuuro pyyhki yli ja n. 100m paassa oleva kerrostalo katosi taysin harmaan verhon taakse. Hieman kotisuomen kevatsateita kovempi kuuro oli se.

Kuuron vaistyttya jatkoimme juttua Sri Lankalaisten kanssa. Herrat olivat yhdistetylla huvi- ja liikematkalla. Heilla oli kuulemma tuottoisa vaatebisnes kotosalla ja tekivat kauppaa myos Thaimaan paassa. Noin puolen tunnin jutustelun jalkeen tuli jo tarjous, etta jos Sri Lankaan joskus matkustamme, niin ei tarvitse pakata mitaan mukaan, vaan vaatteet, majoitus, ruuat ja kaikki muutkin olisi hoidettu. Vieraanvaraista porukkaa. Joku saattaa tassa kohtaa pitaa meininkia vahintaankin epailyttavana, mutta seurue oli mita mainiointa vakea, enka bongannut mitaan piilotettuja motiiveja missaan kohtaa. Herrat olivat myohemmin lahdossa yokerhoon, vaikka tiistai olikin, ja kutsuivat meidat mukaan. Kuluista ei kuulemma tarvitsisi huolehtia. Paadyimme siistiin valintaan ja lupauduimme lahtemaan. Ilta oli viela nuori, joten paadyimme kaymaan syomassa lahiravintolassa ja lepailemaan viela hetken ennen lahtoa. Telkkarista sattui tulemaan snookeria, joka sopi ruuan sulatteluun ja puutumukseen kuin nena paahan.

Yhdentoista korvilla huoneen puhelin soi ja oli aika lahtea. Tapasimme muun porukan aulassa. Ahtauduimme 6 hengen porukalla yhteen normaalikokoiseen taksiin, joka oli mielenkiintoinen veto loppuillan rahankulutukseen nahden. Kymmenen minuutin matkan jalkeen olimme Novotel hotellin edessa. Suuntasimme sisaan ja alakertaan, josta hotellin yokerho loytyi. Seurueen vanhin ja rahapuolesta vastaava morjensti turvamiehille tuttavallisesti ja kavelimme sisaan. Ristimme Markuksen kanssa miehen illan aikana Sedaksi (as in isan veli).

Paikka oli sanalla sanoen classy. Useita tiskeja, siisti valaistus, hyvat DJ:t ja soundi ylipaataan, iso esiintymislava ja paljon yksin paikalle tulleita hotteja about 30v. naisia. Viimeksi mainittu pisti erityisesti silmaan, silla edelleenkin kyseessa oli tiistai-ilta. Kavelimme poytaan suoraan esiintymislavan eteen ja Seta teki tilauksen. Poytaan tuli hetken paasta amparillinen popcornia, pullo black labelia, jaita, pino laseja ja kolme kannua eri lantrinkeja. Lasin tyhjennyttya henkilokunta tuli valittomasti poytaan vasaamaan uuden drinkin. Suurin osa porukasta, mina mukaanlukien, nautti rehellista viskikolaa.

DJ:t hiljenivat ja lavalla aloitti bandi. Kyseessa oli melko iso bandi taustalaulajineen ja tanssijoineen. Solisti vaihtui biisin mukana. Bandi veti enimmakseen hittikamaa uudelleensovitettuna, mutta vetikin sitten niin hyvin, etta oli ilo kuunnella. Kovia muusikoita kaikki. Varsinkin kitaristia oli ilo seurata. Mies veti hillitysti enimman aikaa, ja kun soolon aika tuli niin sitten kanssa sooloiltiin. Seurueen muut jasenet alkoivat tuoda poytaan tyttoja, ja kun illan mittaan tytot alkoivat kayda tuttavallisemmiksi ja vaihtua melko tiuhaan, varmistui jo aiemmin epailty pelin henki. Maksullisia seuralaisiahan naiset olivat ja paikka oli isojen miesten egonhivelypalvelu. Biljardipoytien pussitkin olivat niin suuret, etta keskinkertaisinkin sohija nayttaa biljardihailta.

Sri Lankan pojat yrittivat kovasti esitella tyttoja minulle ja Markukselle ja saada meita tanssittamaan neitosia, mutta sattuneesta syysta ei motivaatiota kyseiseen toimintaan erityisemmin ollut. Hieman piti tasapainoilla, silla en kuitenkaan halunnut olla epakohtelias isantiamme kohtaan. Ilta eteni juomien ja musiikin merkeissa. Bandi pelasti paljon. Juomapuolenkin kanssa tuli oltua varovainen, silla seuraavana paivana oli edessa paljon lentokoneessa istumista, joka ei tunnetusti ole parhaasta paasta kokemuksia darrassa.

Ilta eteni tata rataa jokusen tunnin ja lopulta kahden korvilla valahti valomerkki. Bandi lopetteli ja suuntasimme pikkuhiljaa ulos ja taksiin kohti hotellia. Hotellilla pieni vesitankkaus ja unta kuulaan. Neljan tunnin unien jalkeen hotelliaamiaiselle. Munat ja pekoni maistuivat kaiken riisi- ja nuudelipohjaisen ruuan jalkeen oikein mainiolta. Pakkasin kamani ja torkuin viela tunnin verran. Tuktuk juna-asemalle ja sielta lentokentalle. Perilla olimme tasan 2 tuntia ennen lennon lahtoa.

Lepuuttelupaivastamme tuli siis varsin vaiherikas. Parhaita reissusattumuksia so far :)

Talla hetkella majailen Greymouthissa Uuden-Seelannin etelasaaren lansirannikolla. Kertoilen enemman meiningeista taalla seuraavassa postissa, jonka toivon mukaan saan naputeltua pian.

'Till then.

-J

Advanced Adventurer

Hellurei.

Terveisia Aucklandista. Nyt on saavutettu maailman toinen laita, ja taalla nayttaa mukavan kotoisalta. Autot ajelee tien vasenta laitaa ja ihmiset hopisee Lontoon kielta, mut muuten nayttaa kovin suomalaiselta. En valita. Tuntuu ihan mukavalta :) Tassa kirjoituksessa kertoilen loppuaikojen meiningista Koh Taolla seka lisaa vedenalaisesta maailmasta. Muuta stooria tulossa myohemmin.


AA-kerho

Advanced Adventurer sukelluskurssi oli mahtava kokemus. Ryhma oli pienempi ja osaavampi ja paasimme kikkailemaan kaikkea mukavaa veden alla. Kurssilla oli Markus, Mimmi, Adam ja mina. Valitsimme kurssin sisalloksi yo-, hylky- ja syvasukellukset seka "perfect buoyancy" nimella kulkevan setin. Navigaatiosukellus ja sukellustietokoneiden kaytto kuuluivat kurssiin joka tapauksessa.

Alussa kavimme oppitunnilla lapi perusteita lahinna syvasukelluksesta ja siita miten kroppa kayttaytyy syvempiin vesiin mentaessa. Taman jalkeen kurssi oli aika lailla pelkkaa sukeltamista. Ensimmaisena sukelluspaivana kavimme tekemassa perfect buoyancyn ja navigaation. PB:n tarkoituksena oli kehittaa oman kelluvuuden hallintaa ja kikkailla hieman varusteiden kanssa. Kelluvuutta voidaan hallita hengityksella ja saatamalla ilman maaraa BCD:ssa (buoyancy controlling device) joka siis on eraanlainen saadettava kelluntaliivi. Veimme veden alle n. 1m x 1m kehikon, joka viritettiin pohjan tuntumaan naruilla ja painoilla. Uimme aukosta lapi eri tavoin ja harjoittelimme staattista "kelluntaa" eri asennoissa. Yllattavan haastavaa puuhaa. Lisaksi testailimme eri varusteiden irroittamista kesken sukelluksen. Viimeisena temppuna oli jattaa koko varusteliivi (BCD ja happipullo) lojumaan pohjaan ja kayda sukeltamassa kehikon lapi ilman laitteita. Hieman kuumotti jattaa happilaitteet taakse 12 metrin syvyydessa, mutta hyvin se meni :) Navigaatiosukellus oli paivan toinen sukellus. Siita ei jaanyt erityisen paljoa kerrottavaa, kayttelimme kompassia veden alla ja suunnistimme hieman. Saitti ei ollut erityisen mielenkiintoinen, mutta pari uutta otusta nakyi kuitenkin.

Seuraavan paivan epistola olikin jo huomattavasti mielenkiintoisempi. Aamuseitsemalta lahdimme ajelemaan kohti paivan ensimmaista kohdetta. Chumphon Pinnaclella oli luvassa syvasukellus 30 metriin. Tarkoituksena totutella uuteen syvyyteen ja katsoa iskeeko typpinarkoosi johonkuhun. Laskeuduimme about 30 metriin ja pelailimme KPS:a ja teimme pari muuta testia. Markus havisi syvanmeren KPS skabamme erin 3-2. Kukaan ei osoittanut narkoosin merkkeja, tylsaa. Itse saitti sen sijaan oli mahtava. Kaytimme syvyyskokeilun jalkeen suurimman osan aikaa sita tutkien. Huikeita nakymia, kaloja joka puolella ja ylipaataan vaihtelevuutta ja elamaa piisasi. Hienoin sukelluskokemus so far.

Taman jalkeen suuntasimme lahemmas kotisaarta hylkysukelluksen pariin. Saaren edustalla on pienehkon modernin sotalaivan hylky, joka oli kohteemme. Hylky sijaitsee reilussa 20 metrissa, joten hirvean kauaa siella ei pysty viihtymaan (ilma kuluu nopeammin kroppa ei tykkaa pitkista ajoista syvalla). Tutkittavaa kuitenkin piisasi. Kannella olevan tykin suuntausmekanismi oli viela toimintakunnossa, vaikka laiva muuten alkoi olla jo levan peitossa. Sisalla oli mielenkiintoista ja ahdasta. Pienti ahdistus iski ahtaimmissa paikoissa ja ilma kuluikin hieman normaalitahtiani nopeammin. Ulkopuolelta laivaa tutkittaessa oli rennompaa. Sain maskini tayteen vetta kun nain mita kouluttajamme Claus puuhasi ulkoseinan aaressa. Mies vahvisti rutiininomaisin elkein seinan levakerrokseen raaputettua "KEITH EATS ASS" -tekstia.

Paivalla tuli torkuttua hieman ja otettua rennosti. Illalla kuuden korvilla lahdimme kohti yosukellusta. Veden alla on aika eri meininki, kun aurinko painuu mailleen. Saalistajilla on ruoka-aika ja muutenkin liikkeella ovat eri elukat. Sukelsimme kaytannossa taysin taskulamppujen valossa. Hienoimpina nakyina oli nukkuvat Triggerfishit seka koloistaan ulos uskaltautuneet rauskut ja nainpa myos jattibarracudan nappaavan pahaa aavistamattoman saaliinsa. Erittain hieno kokemus tamakin. Tunnelma oli kohdallaan pimeissa vedenalaisissa maisemissa.

Koululla oli taysi meininki paalla kun palasimme mestoille. Muutama divemaster valmistui ja oli lahdossa pois. Luvassa oli siis isot bileet. Paatimme liittya seuraan ja juhlia omaakin valmistumistamme hieman. Uudet divemasterit vihittiin mielenkiintoisin menoin. Luvassa oli viimeinen testi: snorkel test. Kokelaille laitettiin pimeaksi teipatut sukelluslasit naamalle. Laseissa kiinni olevasta snorkkelista oli viritetty beer bong. Kukin valmistuva sai vuorollaan nauttia snorkkelin kautta pienen amparillisen kouluttajien vasaamia juomasekoituksia. Mielenkiintoiseksi homman teki se, etta koska lasit peittavat myos nenan, ei juoja saanut henkea ennen kuin snorkkeli oli tyhja. Tyly laji. Suoritukset olivat vaihtelevia. Ilta jatkui muutaman amparin ja drinkin merkeissa ja meininki oli loistava. Rannalla pyori komea tulishow, porukkaa oli paljon ja musa pauhasi. Kolmen korvilla luovutin itse. Markus taisi jatkaa aamuun asti.

Kurssin jalkeen oli hieman tyhja olo. Sukelluksen parissa aika oli kulunut hienosti ja uusia kokemuksia oli tullut joka paiva. Nyt piti keksia muuta tekemista. Puuhailuja rajoitti hieman Koh Taon viimein tavoittaneet sadepilvet. Viimeiset paivat Koh Taolla kuluivat aika leppoisasti. Tuli lueskeltua kirjaa, kuunneltua musaa ja kaveltya ympariinsa. Sunnuntaina tuli kaytya myos pieni kiipeilyrupeama saaren toiseksi korkeimmalle kohdalle. Slaparit osoittautuivat varsin pateviksi kengiksi vaikeammassakin maastossa (oli mulla ihan kunnon kengatkin mukana varulta), ja jalat sai varsin tehokkaasti jumiin.

Maanantaina oli aika sanoa hyvastit Koh Taolle ja suunnata kohti Bangkokia. Tarkoituksena oli lepuutella rauhassa paivan verran ennen pitkaa matkustusrupeamaa kohti Uutta-Seelantia. Tulvatilanteesta ei myoskaan ollut erityista tietoa. Visiitista tuli lopulta lahes taysin suunnitelmasta poikkeava ja varsin mielenkiintoinen...

Lisaa tarinaa samalla reissublogikanavalla samaan sattumanvaraiseen aikaan. Keep reading.

For now, moro!

-J

Under da sea

Heipahei!

Muutama paiva taas mennyt niin etta humina vaan kay korvissa. Koh Taolla ollaan edelleen.

Tosiaan Thaimaahan saavuimme aika lailla viikko sitten. Lento laskeutui Bangkokiin ja tarkoituksena oli suunnata melko pian kohti Koh Taoa. Jo lentokentalla hinnat toivat pienen hymynkareen suunpieleen. Lentokenttahintainen olut oli kalleimmillaan 1,5 euroa. Bangkokin hintatasosta emme kuitenkaan ehtineet sen kummemmin nauttia. Nappasimme nimittain ensin junan pois lentoasemalta, sen jalkeen metron toiselle juna-asemalle ja sielta oli tarkoitus hypata yojunaan kohti Chumphonin satamaa ja lopulta kohti Koh Taoa. Asema oli kuitenkin taynna reppureissaajia matkalla kohti seuraavan paivan full moon partyja Koh Phanganilla, joten junamme olikin jo taynna. Jouduimme turvautumaan matkatoimiston palveluihin ja bookkasimme yobussin Cumphonin satamaan ja siita paatin kohti lopullista kohdetta. Hintaa ei onneksi tullut alyttomasti. Tuktuk-kuski ajoi meidat saman tien jonnekin Khao san roadille, josta bussi lahti jonkin aikaa myohemmin. Paljoa emme siis ehtineet Bangkokia tutkia. Siella oli tosin tulvinut ihan huolella, joten eipa kaupungista varmaan paljoa olisi saanutkaan irti.

Yobussissa sain torkuttua jonkin verran, mutta aika vahiin unet lopulta jaivat. Kuuden aikaan aamulla olimme perilla satamassa ja laiva lahtisi seitsemalta. Bussissa oli lisaksemme yksi suomalainen. Bangkokissa vaihdossa oleva Kaisa oli matkalla kaveriaan morjenstamaan Koh Taolle. Hanen kanssaan tuli juteltua laivaa odotellessa ja laivamatkalla. Perilla Kaisan kaveri Marko olikin vastassa satamassa ja selvisi, etta mies on eraassa sukelluskoulussa duunissa. Saimma muutaman hyvan vinkin lisaksi tarjouksen sukelluskurssista. Hinta oli noin puolet netista katsomiamme halvempi.

Majapaikaksi loytyi rauhallisen oloinen bungalowi about 10 minuutin kavelymatkan paassa rantakadun mestoista. Hintaa yolle tuli 300 bahtia yhteensa, eli alle 4 euroa per naama. Samaisessa bungalowissa majailemme edelleen. Vaikka muualla maassa tulvii ja muutenkin on monsuunikauden mukainen keli, Koh Taolla keli on ollut mita parhain. Lampo on ollut 30 asteen huitteilla joka paiva ja ilma on ollut puolipilvinen. Ensimmaisena paivana emme hirveasti ehtineet. Korjautin kesalla rikki istumani aurinkolasit ja ostin kunnon slaparit, silla umpikengilla ei taalla tee paljoa mieli kayskennella.

Torstaina aloitimme aamun pienella lenkilla. Vaikka herasimme ihan jarkevaan aikaan, oli lampotila jo melko korkealla. Vetta oli toki mukana lenkilla, mutta se loppui kesken jossain vaiheessa kotimatkaa ja loppumatka mentiinkin sitten kavellen. Kampilla kuitenkin sai tankattua lisaa vetta ja viilennyttya muutenkin. Hyva startti paivaan loppujen lopuksi. Suuntasimme rantaa. Eilen olimme tehneet alustavaa hintavertailua sukelluskursseista ja olimme paatyneet Phoenix diversiin, jossa Markokin on toissa. Olimme ilmoittautumassa kurssille, kun paikan toinen suomalaistyontekija Paivi vinkkasi, etta jos aloittaisimme vasta perjantaina paasisimme kurssin puitteissa mukaan n. kerran kuussa tehtavalle Sail Rockin reissulle. Kyseessa on siis koko paivan retki seudun parhaalle sukelluskohteelle. Luonnollisesti siirsimme kurssin aloitusta hieman.

Lounaan jalkeen kavimme morjenstamassa couchsurfing kontaktiamme Briania baarissa, jossa mies tyoskentelee osan paivaa. Juttelimme jonkin aikaa hanen ja vieressamme istuneen jenkkityton Nadian kanssa ja saimme muutaman hyvan vinkin Koh Taon ja jenkkilan suhteen. Yhta naista vinkeista noudattaen kavimme kysymassa snorklauskamoja lainaan Phoenix diversista. Siella ei liiemmin stressattu ja saimmekin kamppeet mukaamme ilman sen kummempia kyselyja tai kuittauksia. Rentoa. Laitteet pistettiin testiin saaren etelaosan poukamissa. Hiekkamatalikosta selvittyamme alkoivat nakymatkin parantua. Koralleja ja kaloja piisasi, ja nakymat olivat hyvat.

Nalkahan siina snorklatessa tuli, ja pysahdyimme paluumatkalla grillibuffettiin, jossa ruuat sai grillailla poytaan tuodussa pikkugrillissa itse. Tarjolla oli myos salaatteja joka lahtoon, hedelmia, sushia ja vaikka mita muuta kivaa. Alle viidella eurolla selvittiin tastakin ja eipa ollut loppuiltana nalka.

Perjantaina alkoi sukelluskurssi. Aamu alkoi mahtavalla pannariaamiaisella katukojusta ja fiilis oli kohdallaan. Ensimmaisena paivana kaytiin vain kurssin sisaltoa lapia ja katsottiin hieman videoita. Kurssilla oli meidan lisaksemme ruotsalaiset Mimmi ja Adam, saksalainen nuori kaveri Alex seka pari israelilaista.

Lauantaina sitten paastiin jo hengittelemaan veden alla. Aamupaivasta oli viela hieman teoriaa, mutta iltapaivasta kasailtiin kamppeet ja suunnattiin altaalle treenaamaan tekniikoita. N. tunnin treenailun jalkeen hommat sujuivat jo niin hyvin, etta paasimme paketoimaan paivan. Jannaa puuhaa. Kello kavi tuossa kohtaa noin neljaa.

Olimme aamulla vieneet pyykit pestavaksi ja niiden noutoa odotellessa kavimme oluella eraassa rantapaikassa. Paasimme seurailemaan aitiopaikalta erittain komeaa auringonlaskua. Tuli ihan lomafiilis. Kavimme syomassa ja suuntasimme kampille tekemaan kurssin kotitehtavia. Uni tuli nopeasti, kun sen aika oli.

Kurssin kolmantena paivana katselimme jalleen hieman videoita aamusta ja puolenpaivan jalkeen suuntasimme koulun raikean pinkilla paatilla kohti ensimmaisia sukelluksia oikeissa kohteissa. Ensimmaisena suuntasimme Japanese Garden nimiselle saitille, jossa laskeuduimme 12 metriin. Teimme muutamat koesuoritukset mm. maskin tyhjentamisesta ja regulaattorin ("happiletkun") paikantamisesta ja palauttamisesta jos se vaikka suusta paasisi jossain valissa hukkumaan. Suoritusten jalkeen ladimme katselemaan maisemia. Huhhuh etta on siistia puuhaa! Ei touhu nyt varsinaisesti tajuntaa rajayta tai tarjoa adrenaliiniaddikteille erityista riemua, mutta uuden elementin valloittaminen on todella kiehtovaa puuhaa. Paivan toisella sukelluksella keskityimme lahinna maisemien katseluun. Kivaa oli.

Illalla kavimme Markuksen, Adamin, Mimmin ja Alexin kanssa pelailemassa minigolfia. Kentta oli varsin monipuolinen ja jopa ihan hyvin hoidettu. Esteita oli moneen lahtoon ja mielikuvitustakin oli radoissa kaytetty. Markuksen kanssa mentiin tasatahtia pitkaan, mutta lopulta voitin sentaan turvallisella 12 lyonnin marginaalilla. Yhtaan holaria en kuitenkaan onnistunut tekemaan. Oli mainio paiva ja ilta kaikkiaan.

Eilen maanantaina oli sitten vuorossa odotettu Sail Rockin reissu. Kello soi 6.30 ja seitseman jalkeen olimme Phoenix diversin naapurissa aamiaista odottelemassa. Paitsi etta aamiaispaikka, jonka pitaisi aueta seitsemalta aukesi hitaasti lopulta klo 7.40, kun koululla pitaisi olla 7.50. Ehdin kuitenkin lopulta lapioida myslit ja jugurtit naamariin.

Reissulle oli lahdossa useampi kymmenen henkea ja tunnelma oli aamusta asti rento. Ajelimme long tail boatilla jalleen pinkille paatille ja aloitimme matkan kohti Sail Rockia. Puolen tunnin matkanteon jalkeen teimme pysahdyksen Southwest pinnacle saitille, jossa teimme paivan ensimmaisen sukelluksen. Teimme viela laskeutumisen yhteydessa pari testisuoritusta. Vietimme seuraavan puolituntisen 18 metrin syvyydessa riuttoja tutkien. Hienoa puuhaa jalleen.

Ekan sukelluksen jalkeen matkustimme puolisentoista tuntia lopulliseen maaranpaahamme. Keli oli hyva ja matka kului niita naita jutellen ja lepaillen. Tarjolla oli myos hedelmia ja virvokkeita, joten nalkakaan ei viela paassyt yllattamaan. Sail rockin lahestyessa pidimme jalleen kouluttajamme Klausin kanssa lyhyen sukkellusbriefingin ja lahdimme laittamaan kamoja paalle. Perilla kamojen tarkistus sukelluskaverin kanssa ja sitten ei muuta kuin molskis. Sail Rock on meresta yksikseen torrottava luoto, jonka kohdalla syvyytta on nelisenkymmenta metria. Kurssin puitteissa saimme kuitenkin laskeutua vain 18 metriin. Taisimme puolivahingossa kuitenkin kayda n. 20 metrissa. Pinnan alla oli monenlaista elamaa ja joidenkin ryhman jasenien aiheuttamasta pienesta saadosta huolimatta sukellus meni hyvin.

Taman jalkeen oli tarjolla loistavaa ruokaa, ja ruokahalukin oli siina vaiheessa jo kohdallaan. Osalle porukasta kyseessa oli ollut paivan viimeinen sukellus ja oluita alettiin kaivella mukaan varatuista kylmalaukuista. Markuksen kanssa paasimme kuitenkin viela tekemaan Markon kanssa yhden extrasukelluksen. Ruuhka pinnan alla oli hellittanyt ja olimme lahdossa kolmestaan, joten olosuhteet olivat hyvat.

Tama olikin ehdottomasta kurssin paras sukellus. Fiilis oli paljon rennompi, kun ymparilla ei ollut niin paljoa porukkaa. Naimme mm. suuren meduusan ja suuren ympyraa kiertavan kalaparven, joita olin aiemmin ihaillut vain telkkarin luonto-ohjelmista. Sukelsimme myos "savupiippuun" eli onkaloon, jonka toinen suuaukko on yhdeksassa ja toinen 21 metrissa. Hieno setti kerrassaan.

Lopulta oli itsekin aika pakata sukelluskamat silta paivalta, korkata mukaan varatut oluet ja liittya iloiseen joukkoon. Tunnelma oli loistava. Hymy paistoi lahes joka naamalla, iltapaivan aurinko paistoi ja leppoisa musa soi pienesta matkamankasta. Porukkaa hyppi ylakannelta mereen (mina ja markus mukaanlukien) ja pidettiin hauskaa. Kotimatka sujui samoissa tunnelmissa, joskin enaa ei paljoa kannattanut hyppia kyydista.

Rantautumisen jalkeen kavimme kampilla virkistaytymassa ja toteamassa, etta olimme molemmat karayttaneet ihomme melko tehokkaasti paivan aikana. Palasimme porukkaan hieman myohemmin, mutta bilemeininkia ei vasyneesta miehesta enaa irronnut. Kavimme Markuksen, Adamin ja Mimmin kanssa istumassa iltaa eraassa raflassa. Vasy alkoi hiipia puseroon ja lopulta suuntasimme takaisin kampille, lotrasimme puoli pulloa after sunia. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odotella, joskin palanut iho verotti sen laatua hieman.

Tanaan kavimme tekemassa kurssin kirjallisen loppukokeen ja katsomassa eilen kuvattua reissuvideota. Ilmoittauduimme myos jatkokurssille. Tulevat pari paivaa kuluvat siis edelleen sukelluksen merkeissa. Syvyytta lisataan 30 metriin asti ja lisaksi paasemme sukeltamaan laivan hylkyyn seka tekemaan yosukelluksen.

Ensi viikon keskiviikkona lahtee lento Bangkokista kohti Aucklandia. Reissu on alkanut hienoissa merkeissa. Toivottavasti jatko sujuu yhta mukavasti ja duunia loytyy Uudesta-Seelannista.

Eteenpain.

-Joonas

P.S. Kuvia loytyy edelleen samasta osoitteesta, eli http://maailmanympari.kuvat.fi/

Aaripaasta toiseen. Hong Kong --> Koh Tao

Halloota!

Hong Kong nahty ja koettu silta osin kuin viidessa paivassa ehtii. Baari-illan jalkeen oli hieman nuutunut olo, vaikka nautitut oluet mahtuivat yhden kaden sormiin. Kai siina paasi hieman nestehukkaa tulemaan. Aamulla tuli pestya nyrkkipyykkia hostellihuoneessa ja pyykkinaru viritettiin yhteen sidotuista kengannauhoista. Tuli reissufiilis. Paivalla kavimme paikallisella laukkaradalla katselemassa meininkia. Loytamamme aikataulun mukaan pitaisi olla kisapaiva, ja olihan se. Ainoana miinuksena oli, etta kisat olivat toisella radalla. Porukkaa oli paikalla kuitenkin melko paljon lyomassa vetoa ja katsomassa kisoja screenilta. Pitihan se pari 20 dollarin (n. 2 euron) vetolappua itsekin laittaa sisaan ja moukan tuurilla voitimme muutaman kympin.

Kotimatkalla kavimme kirjoittelemassa edelliset blogientryt ja samalla tuli syotya jalleen mielenkiintoisessa paikallisessa mestassa. Hello ja bye bye taisivat olla ainoat englanninkieliset sanat joita henkilokunnan sanavarastosta loytyi. Pienen etsinnan jalkeen loytyi kuitenkin vanha englanninkielinen menu paperinipun keskelta ja saimme ruokaa. Aika tylsan makuista evasta aiempiin verrattuna, mutta mahan sai kuitenkin tayteen halvalla. Kampille Chung King mansionin tienoille saavuttaessa kavimme viela lahikaupasta hakemassa iltapalaa. Ostin litran taysmaitoa ja join sen kerralla. Teki hyvaa :)

Viides paiva HK:ssa alkoi pienella urheilulla. Tuli herailtya ihmisten aikaan ja heti aamusta vedimme pienen lenkin ja kuntopiirin lahipuistossa. Paivan varsinainen liikuntarupeama kuitenkin tuli vasta myohemmin, kun kapusimme muutaman sata porrasta 10 000 Buddhaa katsomaan. Hieno paikka kerrassaan. Kymmenen tuhatta erilaista Buddhaa esittavaa patsasta ja useampi komea temppeli. Tunnelma oli mahtavan seesteinen ja rauhoitti mielta kaupungin hektisyyden lomassa. Vetta tuli taivaalta ensimmaista kertaa reissun aikana, mutta eipa tuo paljoa hairinnyt. Kesa kuivaa sen minka kasteleekin.

Illalla ryhdyimme jalleen metsastamaan kohtuuhintaista sapuskaa. Paadyimme Hungry korean nimiseen mestaan, joka tarjoili kylla tylsimman makuista ruokaa miesmuistiin. Annokset nayttivat varsin hyvalta, mutta maistuivat Markuksen varsin osuvan kuvauksen mukaan maustamattomilta riisikakuilta, joita Suomenkin markettien hyllyilta voi bongata. Ateria jatti kylmaksi ja nalkaiseksi. Sorruimme kotimatkalla kaymaan mcdonaldsissa. Esimerkiksi BigMac-ateria Hong Kongissa maksaa noin 2 euroa, joten paljoa emme koyhtyneet. Testasimme eraan nettisaitin suosittelemaa McGangBangiksi ristittya comboa, jossa tuplajuustonpurilaisen valiin heitetaan kanahampurilainen. Lopputuloksena syntynyt monsteripurilainen jopa toimi jollain kierolla tavalla, tappoi nalan ja tarjosi kaupan paalle rehdin ahkyn. Worth it? Kind of. :)

Viimeisen paivan aamu kului aika lailla pakkaillessa. Kavimme viela vaihtamassa hieman Bahteja taskun pohjalle Thaimaata varten ja suuntasimme lentokentalle.


Yhteenveto Hong Kongista:

Hieman ristiriitaiset fiilikset jai. Kaupunki on suuri ja hieno, ja nahtavaa riittaa paljon. Kaupunkiymparisto toistaa kuitenkin itseaan paljon. Metroasemasta riippumatta asemalta poistuessa maisema oli melko samanlainen. Nakyma rajoittui lahimman tornitalon seinaan. Jatkuva ihmisten vaisteleminen vaentungoksessa kavi myos hieman stressaavaksi ruuhkaan tottumattomalle maalaisjuntille. Joku massikeisari saisi varmaan kaupungista enemman irti. Esimerkki: oleskelumme aikana lahistolla sijaitsevassa konserttisalissa esiintyi Vienna Philharmonic Orchestra, jonka olisin ehdottomasti kaynyt tsekkaamassa jos lippuja olisi saanut ja olisi ollut hieman enemman rahaa.

Kiitamme:

-Satay Kingin lounas Mong Kokin metroaseman kupeessa
-Kaupungin komea skyline avenue of starsilta
-Siisteys ja mukavat puistot
-Stanley roadin katukeittiot

Moitimme:
-Smog
-Ahtaus ja vaenpaljous (mielipidejuttuja)
-Maalaistollolle stressaava tunnelma
-Hungry korean



Vaan kaiken taman jalkeen suuntana oli viimein Thaimaa. Talla hetkella olinpaikkana on Koh Taon saari. Nain off-seasonin aikaan mesta on mukavan hiljainen. Aivan huikea paikka kaikkiaan. Ei ole kaukana mielikuvien paratiisista. Kyselimme heti ensimmaisena paivana jatkolentojen siirtomahdollisuutta, mutta paadyimme lopulta siihen, etta parin viikon lomailu riittaa talla kertaa. Kertoilen tarkempaa stooria myohemmin. Tulevat paivat kuluvat sukelluskurssin merkeissa, mutta kirjoittelen kunhan taas ehdin.

Kuvia reissusta loytyy osoitteesta http://maailmanympari.kuvat.fi/

Kommentteja ja kuulumisia saa kirjoitella, lueskelen niita mielellani. Nyt jatkan sukelluskurssin kotitehtavien pariin.

Ensi kertaan!

-Joonas

Maailman ympari 258+1 paivassa

Heippa.

Tasta alkaa taas yksi reissublogi. Kertoilen fiiliksen mukaan reissusta, joka starttasi 5.10.2011 ja jatkuu suunnitelman mukaan aina kesakuun 2012 puoleenvaliin. Matkalla kierrellaan muutamat maat seka tehdaan duunia ja pidetaan hauskaa budjetin sallimissa rajoissa. Pidan myos itselleni reissupaivakirjaa, josta kirjoittelen referaatteja ja otteita tanne silloin talloin. Kuvia laittelen aina kun pystyn. Todennakoisesti melko harvakseltaan, silla tietokonetta ei reissussa ole mukana, eika omaa kameraakaan liioin. Vaan eipa huolta, kylla niita kuvia kuitenkin tulee :)


5.10.2011
Reissu alkaa

Kello 2 yolla palautin opinnaytetyoni arvosteltavaksi viimeisten korjausten jalkeen. Kello 5.50 soi kello. Hoidin pakkauksen loppuun, soin hieman aamupalaa, sanoin hyvastit ja liftasin isukin kyytiin kohti Jyvaskylan matkakeskusta. Asemalta loytyi reissukumppani Markus, jonka kanssa idea reissusta syntyi n. 1,5 vuotta sitten. Pieni reissujannitys alkoi hiipia puseroon, mutta uni voitti pian ja matka kentalle meni onnellisessa horteessa.

Kentalta piti luonnollisesti soittaa pari puhelua Oak Barrelista oluen aarelta. Jos joku ei tieda, niin minulla ja jokusella muulla on ollut perinteena nauttia starttiolut lentokentan irkkupubissa ja samalla soitella viimeiset terveiset ennen lahtoa. Lento Lontooseen meni rutiinilla ja siella vaihdoin reppuun varaamani rennommat vaatteet niskaan pidempaa lentoa varten. Edessa oli lahes 11 tunnin pyrahdys kohti Hong Kongia. Matka menikin valmistautumisen ansiosta yllattavan mukavasti. Pari leffaa tuli katseltua ja jokusen tunnin sain torkuttuakin. Perilla vasyneena, mutta kuitenkin suhteellisen hyvissa voimissa.

Olin pari viikkoa aikaisemmin lahettanut pari couchsurfing hakemusta Hong Kongin paahan, mutta radiohiljaisuus on ollut tahan paivaan asti rikkomaton. Paadyimme siis etsimaan ensin nettikahvilan, josta bongasimme hostellin ensimmaiseksi yoksi. Mesta oli varsin elavainen: ulkopuolella vilisee piraattikellojen ja hasiksen myyjia seka raataleita tyrkyttamassa kayntikorttejaan. Myos hostellinpitajat yrittavat kovasti kalastella asiakkaita talon aulasta. Harmitonta sakkia kuitenkin. Samassa talossa on varmaan kolmisen kymmenta eri hostellia, jotka kaikki ovat keskenaan melko lailla samanlaisia. 2 hengen huone 16. kerroksesta oli kuitenkin erittain siisti, eika siita mahdottomia koyhtynytkaan. Tutkimme illalla viela ymparistoa jonkin aikaa ja nukkumaan tuli mentya ennen puoltayota.


Hong Kong - Paiva 2

Kunnon younet ja huolellinen kuosittautuminen takana oli mukava lahtea tsekkailemaan kaupunkia. Taman kokoisessa kylassa nahtavaa riittaakin. Hieman oli turistifiilis hostellimajoituksen ja yleisen hammennyksen vuoksi, mutta eipa se paljoa hairinnyt. Bangkokia odotellessa paatimme tsekata Mong Kokin kaupunginosan. Paikka naytti juurikin leffojen chinatownilta kadun ylla roikkuvien kylttiensa ja ihmistungoksensa kanssa. Lounasaika alkoi olla kasilla ja nalka sen mukainen. Paadyimme eraan talon neljannessa kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan lounastarjouksen perassa. Paikka osoittautui loistavaksi. Hetki saapumisemme jalkeen paikka kuhisi paikallisia lounasasiakkaita ja ruokakin oli erinomaista, joskin oma valintani ei osunut yhta hyvin kuin Markuksen. Maanantaina voisi ottaa vahingon takaisin, jos ehtii.

Jokusen tunnin kavelyn jalkeen nappasimme katutorilta hedelmia ja pahkinoita evaaksi ja suuntasimme puistoon lepailemaan hetkeksi. Lampoa oli n. 27 astetta, joskin keli oli pilvinen. Kirjan lueskelu evaiden kanssa puistossa hieman kauempana tungoksesta teki hyvaa, ja jatkoimme jonkin ajan kuluttua matkaa jalleen uudella innolla. Sompailimme muuten vaan sokeasti julkisilla. Ajoimme pari kertaa bussilinjan paahan ihan vain kokeilumielella. Syotiin ja lepailtiin kun silta tuntui. Leppoisaa kaupunkisuunnistusta :)

Illalla yritettiin etsia joku pilvenpiirtaja, jonka huipulle paasisi maisemia tsekkailemaan, mutta eipa sellaista tullut vastaan. Kuka rakentaa 80 kerroksisen talon jonka katolle ei edes paase maisemia fiilistelemaan?


Hong Kong - Paiva 3

Tulipa nukuttua 12 tunnin unet. Kylla sita velkaa oli naemma vahan paassyt kertymaan. Suunniteltu aamureippailu lahipuistossa jai valiin, mutta eikohan tuo unikin ihan tarpeeseen tullut. Aamupaivan horteessa tuli vielapa nahtya monenlaisia unia, joissa eraassa olin mm. saunanlammityspuuhissa :)

Aurinko paistoi ensimmaisen kerran kunnolla, tai niin hyvin kuin se smogipilven lapi pystyy. Paivan suunnitelmana oli lahtea rauhoittumaan hetkeksi laheiselle Lamman saarelle. Lauttalaituri loytyikin helposti ja puolen tunnin merimatkan jalkeen olimme perilla. Muutaman kilometrin kavelyreitti saaren halki oli varsin mukava. Ilmakin oli paljon puhtaampaa, kuin keskusta-alueella. Poikkesimme myos reitilta hieman ja kapusimme yhdelle saaren huipuista pusikkoista rinnetta pitkin. Maisemat kylla palkitsivat pienen lisaliikunnan. Paluumatkalla poikkesimme mahtavaan katukeittioon syomaan. Olimme bonganneet paikan edellisena paivana eraalta syrjakujalta Hong Kongin keskusta-alueelta. Kujalle oli pystytetty jokunen katukeittio ja asiakaskunta oli enimmakseen paikallista. Ruoka oli erittain hyvaa ja hintaa aterialle juomineen kertyi kuutisen euroa per naama.

Markus oli aamusta saanut couchsurfing yhteydenoton paikalliselta tytolta, joka on ollut jossain valissa Suomessa vaihdossa. Yritimme sopia tapaamista, mutta tytolla oli kokeita maanantaina ja tiistaina, joten viikonloppu menisi lukuhommissa. Jatkoimme siis menoa turisteina... Jotain sosiaalista toimintaa piti kuitenkin paasta harrastamaan, joten pienen lepailyn jalkeen suuntasimme katselemaan Hong Kongin yoelamaa. Netista bongasimme yhden potentiaalisen paikan, joka osoittautui turhan trendikkaaksi paikaksi omaan makuuni, joskin meno oli melko rentoa. Paatimme ottaa oluet, jano kun oli. Olisi ehka kannattanut katsella listaa ensin. Hintaa yhdelle oluelle tuli enemman kuin koko alkuillan aterialle. Jatkossa keskityn kylla tuohon syomispuoleen...

Pois lahtiessamme bongasimme kokonaisen kadun taynna erinaisia baareja ja ravintoloita taynna ihmisia. Tunnelma veti mukaansa ja paadyimme rentoon turkkilaishenkiseen mestaan polttelemaan vesipiippua ja nauttimaan olutta. Kutsuimme poytaamme myos naapuripoytaan istahtaneet tyypit, jotka osoittautuivat paikalliseksi haakansaksi. Juhlahumua oli heidan kohdallaan riittanyt aamupaivasta asti. Heidan kanssaan istuskelimmekin aina pikkutunneille asti, jolloin viimein ryhdyimme metsastamaan taksia, metrot kun olivat sulkeutuneet jo jokunen tunti aiemmin. Seven elevenista vetta ostaessamme tormasimme viela pariin hollantilaiseen reissaajatyyppiin, jotka sattumoisin asuivat samassa hostellikompleksissa. Taksille ei siis lopulta tullut onneksi paljoa hintaa. Vaihdoimme myos yhteystietoja, ja huomenissa olisikin tarkoitus katsella yhdessa mestoja hieman.

Hong Kongissa oleilua jaljella enaa puolitoista paivaa. Meno on ollut paikoin hieman liiankin hektista omaan makuuni, kun nahtavaa vain yksinkertaisesti on niin paljon. Tiistaina kuitenkin suuntaamme Thaimaahan, jossa on tarkoitus rentoutua senkin edesta. Lisaa tarinaa siis myohemmin.

Pitakaa huolta,
-Joonas