Halloota!
Taalla ollaan viela vaikka taas on paassyt viime tekstista vierahtamaan luvattoman kauan. Alkaa olla tosin paluu jo sen verran lahella, etten enaa juuri jaksa stressata aiheesta.
Uuden-Seelannin jatin tosiaan taakseni varsin hyvilla mielin. Duunia tuli painettua kovasti loppua kohden ja Fiji odotti muutaman tunnin lennon paassa. Fijilla ohjelmassa oli viikko chillailua hiljaisessa saariresortissa ja toinen viikko vapaata reissailua.
Fijilla oli hieman tulvinut juuri saapumisemme alla, mutta pahimmat vahingot oli saatu jo korjattua, kun lopulta paasimme paikan paalle. Ensimmaisen yon vietimme varsin tylsassa hostellissa Nadissa, josta jatkoimme seuraavana aamuna kohti Naiganin pikkusaarta ja rentoa viikkoa resortissa.
Taydellisesta matkakertomuksesta tulisi hieman liian pitka talla hetkella rustattavaksi, joten kirjoittelen vain paakohtia Fijin oleskelusta.
Resortissa oli melko hiljaista, joka sopi hyvin vasyneille matkalaisille. Ensimmaisen paivan jalkeen iskenyt reissuflunssa ja sadekelien sameuttamat vedet romuttivat sukellussuunnitelmat, mutta snorklausvedet olivat varsin hyvassa jamassa. Vietin viikosta kolmisen paivaa enimmakseen punkan pohjalla flunssaa parantelemassa, mutta onneksi mukana oli paljon lukemista. Lueskelin resorttiviikon aikana nelja varsin hyvaa kirjaa. Tuli myos syotya hyvin, silla ainut jarkeva ruokailuvaihtoehto pienella saarella oli resortin ravintola, josta katevinta oli ottaa paivan kaikki ateriat kattava meal package. Kelit olivat enimmakseen kohdallaan, vaikka valilla vahan ripsikin vetta. Viikko siis meni enimmakseen snorklailun, kirjojen ja syomisen parissa.
Resorttivisiitin jalkeen tapahtui yksi reissun tahan menneista siisteimmista sattumuksista. Olimme matkustamassa lautalla kohti Fijin toista isompaa saarta Vanua Levua. Matkalla paadyin juttelemaan paikallisen nuorenmiehen Kelen kanssa, joka jutustelun lomassa kutsui minut kylaansa vieraaksi. Kyseessa oli kuulemma pieni 109 hengen kyla, ja kyydit jarjestyisivat molempiin suuntiin satamasta. En tuhlannut liikaa aikaa miettimiseen, vaan tein siistin valinnan ja ilmoitin muulle seurueellemme lahtevani omille teilleni jokuseksi paivaksi.
Seuraavat pari paivaa olivat reissun hienoimpia. Olin ensimmainen valkoihoinen vieras kylassa moniin vuosiin, ja pienimmat lapset katselivat outoa kulkijaa hieman pelokkaastikin. Resortin sapuskoilla ei ollut mitaan jakoa kylan evaisiin verrattuna. Ruoka oli simppelia, mutta todella tuoretta ja hyvaa. Paaosissa olivat kala (paasin maistamaan mm. rauskua), kookosmaito, paikallinen pinaatin sukuinen rehu, vesikrassi ja dalo. Syominen tapahtui enimmakseen sormin. Myos talot olivat simppeleita. Ovet ja ikkunat olivat lahinna reikia seinassa, joten ilmastointi pelasi. Kun paivat tuli vietettya lapeensa puhtaassa ulkoilmassa, myos uni maistui harvinaisen makealta.
Toisena aamuna kylvin kylan pesupaikkana toimivassa lahteessa ja sain kylvyn aikana vastata kylan nuorille miehille noin kymmenen kertaa, etta ei, en valitettavasti pelaa rugbya. Paivan mittaan soin hyvin ja kertoilin Suomesta uteliaille. Juttelin kaikkien halukkaiden kanssa niita naita ja naytin paria mukanani ollutta kuvaa Suomesta. Illalla istuimme ja rentouduimme kavan aarella. Kavimme myos kylan miesten kanssa teurastamassa lehman maaseudun malliin - machetella.
Vierailuni jalkeen liityin muuhun matkaseurueeseen Savusavun kaupungissa. Siella vietimme pari varsin leppoisaa paivaa kuntosalin, syomisen ja altaalla rentoilun parissa. Ruoka oli jalleen paljon resorttia halvempaa ja myoskin parempaa, joten siina taas miettimista lomapaketin shoppailijoille. Jattakaa ne resortit suosiolla valiin. Myos paikallinen kahvi oli loistavaa. Eras rantakahvila tarjoili pari parhaista kahvikupillisista, mita olen kitusiini saanut kaataa.
Savusavusta matkasimme yolautalla takaisin paasaarelle Suvaan, josta seuraavana paivana suuntasimme Nadiin. Nadissa vietimme puolisentoista paivaa ja talla kertaa nukuimme hieman paremmassa hostellissa. Lopulta oli aika napata kyyti lentokentalle ja sanoa hyvastit paratiisisaarille. Visiitti teki tehtavansa, ja olo oli mukavan rentoutunut. Sain myos Kelen osoitteen, jotta voin laittaa kotosalta postia ja sopia toisen visiitin Saolon kylaan paremmalla ajalla :)
Talla hetkella olinpaikkana on Toronto, Kanada. Jenkkilaa on tullut kruisittua pitkin poikin erilaisin kulkupelein ja matkan varrella on puuhattu monenlaista. Yritan viela ehtia kirjoittelemaan joitakin kokemuksia ennen kotiinpaluuta. Kolmisen viikkoa viela reissua jaljella, ja koti-ikava kasvaa sita mukaa kun paluu lahenee. Vaikka reissussa on enimmakseen aika mukavaa, ajatus kotiinpaluusta ja kaikkien mahtavien ystavien nakemisesta lammittaa mukavasti mielta :)
Nahdaan pian!
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti