Moi!
Vihdoin ja viimein taas paivityksen aika. Hiljaisuus on jalleen ollut aivan liian pitka. Syita on jalleen monia ja kaikki niista ovat yhta huonoja.
Paria viime viikkoa lukuunottamatta reissussa ei mitaan ihmeellisyyksia ole tapahtunut. Olen ollut toissa majoitusta vastaan eri paikoissa eri puolilla Uutta-Seelantia ja elellyt vaatimattomasti. Ajattelin siis kayda pikaisesti lapi eri kaupunkeja, joissa olen asustellut, ihmisia joita olen tavannut ja satunnaisia sattumuksia sielta taalta. Tarkennuksia saa kysella jos silta tuntuu.
Wellington:
Kaksi kertaa on tullut matkalla pysahdyttya Wellingtonissa. Mainio kaupunki kerrassaan. Saatavilla on aina hyvaa kahvia, viinia ja pienpanimoiden oluita. Asukkaat tuntuvat panostavan edellamainittuihin huomattavasti muuta maata enemman. My kind of place. Meininki keskustassa on melko nuorekasta ja kulttuuria on tarjolla. Ensimmaisella kaynnilla menimme Te Papa museoon vilkaisemaan tarjontaa ja lahdimme ulos viisi tuntia myohemmin.
Wellingtonin ihmisista paallimmaisen maininnan ansaitsee ehdottomasti parivaljakko Anni ja Glen. Kotopuolen ystavien kautta paadyimme tapaamaan taman suomalais-uusiseelantilaiskaksikon, ja heidan kanssaan on tullut vietettya pari reissun parhaimmistoon kuuluvaa paivaa ja iltaa. Pariskunnan aarimmaisen pienen kampan tunnelma on omaa luokkaansa ja vieraanvaraisuus samaten. Glenilta sain lainaan myos mielenkiintoisimman kirjan, mita olen vahaan aikaan lukenut.
Annin ja Glenin kampan lahistolta loytyy myos reissun parhaita evaita tarjoillut pieni rafla, joka hiljattain vaihtoi nimensa Huckleberrysta Northland Cafe and Bistroksi. Simppeli pulled pork sandwich on naiden kavereiden keittiosta kannettuna pala taivasta. Ravintolan ranskalaisetkin tehdaan tryffelioljyssa. Suosittelen.
Nelson:
Ensimmaisen Wellingtonin visiitin jalkeen vuorossa oli Uuden-Seelannin aurinkoisin kaupunki Nelson. Alkuperaisena suunnitelmana oli hankkia duunipaikka Nelsonista ja painaa pari kuukautta hommia siella. Eihan reissu tietty ole mennyt sinne painkaan, mutta eipa tuo ole paljoa haitannut. Nelsonissa asettauduimme Paradiso nimiseen hostelliin suosituksen perusteella, mutta mesta osoittautuikin saksalaisen nuorison suosiossa olevaksi bilehostelliksi.
Viihdyimme Nelsonissa tasan tuon viikon. Toita ei loytynyt ja hostellin jatkuva meno kavi pikkuhiljaa hermoille. Henkisesti rankka viikko.
Mainioita ihmisia tuli kuitenkin jalleen tavattua. Hostellin seinalla oli pieni kasin kirjoitettu ilmoitus ultimate frisbee peleista sunnuntaisin laheisella kentalla. Paatimme Markuksen kanssa lahtea katsastamaan pelit. Ilmoituksen taustalla oli mainio amerikkalaisporukka englantilaisvahvistuksella varustettuna. Hauska oli pelailla ja kavimme pari paivaa myohemmin myos kylailemassa porukan kampilla kaupungin laitamilla. Taman jengin kanssa on pidetty yhteytta myohemminkin.
Nelsonin hieman stressaavan viikon jalkeen paatimme jatkaa tyonhakua toisaalla, ja valitsimme kartalta Greymouthin seuraavaksi kohteeksemme. Liftasimme paikan paalle ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Liftaaminen osoittautui oikein mukavaksi matkustustavaksi. Olimme perilla reilusti bussia nopeammin ja tietty halvemmalla.
Jatkan tarinaa Greymouthista myohemmin. Luvassa sen lisaksi kuulumisia viela ainakin Christchurchista ja Paihialta, seka tarinaa etelasaaren road tripista.
Talla hetkella olinpaikkana Dunedin etelasaaren itarannikolla. Road tripin viimeiset paivat kasilla, ja jalleen duunia katselemassa. Satokauden lahestyessa ei pitaisi olla ongelmaa toiden saannissa.
See ya next time.
-Joonas
